maanantai 27. kesäkuuta 2016

Pientä päivitystä.

Kesäkuun loppua kohti mennään jo kovaa vauhtia.


Tälle vuodelle on tullut setvittyä jo muutamia hyvinkin intensiivisiä pelikokemuksia.

Kokonaisuudessaan kaksi minipeliä ja kolme enemmän tai vähemmän isompaa peliä.
Heinä - elo - ja syyskuulle on odotettavissa vielä (ainakin) kolme peliä.
Yksi kamppispeli jota odotan suurella mielenkiinnolla.. ja yksi isompi peli jonka genre, hahmo ja maailma on aikalailla täydellinen minun makuun. 
Tästä varmasti suoltamista enemmän sitten kun peli lähestyy. 

Vaikeaa on ollut, koska mielenkiintoisia larppeja tuppaa pursuamaan välissä vähän turhankin tiiviisti. Olen tietoisesti karsinut suurimman osan koulun ja työn vuoksi. 

Tottahan tiedossa on myös Ropecon 2016 ja Oiein 20v juhlat joita odotan syvällä mielenkiinnolla ja kiintymyksellä.
Pientä mainontaa Ropeconista, koska sattuneesta syystä kävin mainoskuvauksissa myös itse tuossa pari kuukautta takaperin.

Olihan muuten ihan törkeän hauskaa hommaan. 

Enivei, Ropecon tulee ja mikäs sen hienompaa.

Palatakseni parin minipelin käänteisiin joista molemmat pelit tuli koettua kamppishahmoilla - toinen pelattiin Oulussa ja toinen Helsingissä. Acoosea oli sangen mukava pelata, koska kyseinen hahmo tuppaa olemaan yksi niitä harvoja - aidosti - rauhallisia kamppishahmoja joita listoillani luuraa. Kokonaisuudessaan minipeli toi merirosvopossea yhteen ja muutama mielenkiintoinen juonikin otti onkeen, vaikkakin aivan vahingossa. Odotin vielä tälle kesälle yhtä Malesian Tiikerin miehistöpeliä mutta valitettavasti en sitä tule saamaan. Joudun siis odottamaan ensivuoteen.

Myös BHH - minipeli meni yllättävän hyvin. Asiat saivat uusia käänteitä ja tunnemylly oli sitä mitä nyt aina.. kun kyseessä on tämä pelisarja. Armanin pelaaminen on ollut kiitettävän haasteellista enkä oikeastaan ole edes orjentoitunut vielä siihen että jossain vaiheessa.. kaikki on ohi. Vaikka kyseessä ei olekaan virallinen kamppishahmo tässä pelisarjassa - minulle se on ollut sitä - puhumattakaan siitä henkisestä tasosta joka on varsinkin kontaktipelaajien kautta tullut tänä aikana esille. Se on ollut huikea ja hieno kokemus. 

Sen sijaan (aivan silkasta vahingosta) tuppasin myös osallistumaan Rovaniemen fantsupeliin jossa pelasin typecastiani ja pääsin pahistelemaan astetta nuoremmille larppaajille. Rentoa fantsuhässäkkää mikä toimi sellaisenaan oikein mainiosti. Leirikarissa oli nautinnollisen nostalgista larpata näin lähes 8v jälkeen. 


Seuraava peli olikin sitten Pyhävuoren perilliset III - joka vaatikin hieman enemmän alustusta. Kamppispeleissä on tottunut näkemään vaivaa ihan urakalla hahmon ja kontaktien suhteen. Sen sijaan mulla on tälle vuodelle ollut jo kaksi ihan peruspeliä joihin olen nähnyt vähintään yhtälailla vaivaa. Näistä toinen oli siis Pyhävuoren perilliset.
Pyrin minimoimaan kirjoittamisen pelistä monesta validista syystä, mutta mainittakoon sen verran, että kovat saa olla panokset että ylityksiä tapahtuu tästä kyseisestä pelistä oman larppihistoriani aikana.
Koska virallisia kuvia pelistä edelleen odotellaan sormet ja varpaat ristissä, laitan tähän random epävirallisen kuvan hahmostani Alecista. Kuvan joka täytyi ottaa peliä varten - ennen peliä.  Fiilistelyä A.Ivanovin maailmassa. Jos pelistä ei olisi tulossa vielä parikin replayta - kirjaisin tähän otteita tapahtumista ja hahmon tunnetiloista. Tämä ei nyt kuitenkaan ole mahdollista joten hiljenen aiheesta, jään odottelemaan kuvia ja kirjoittelemaan loputonta debriiffisuota. 
Viimeisin larppi olikin Jokisillan Majatalo jonka pohjustus olikin ihan kiitettävä. Tuntuu hävyttömältä miten paljon aikaa ja vaivaa kokonaisuudessaan Veszin kokonaisuus otti mutta se oli kyllä kaiken sen arvoista. Tunneskaalalta peli ei yltänyt lähellekään sitä mitä parhaimmillaan saattaa, mutta quest - tyyppisenä fantsularppina se oli aikalailla täydellinen. Muutaman asian puuttuminen, muuttuminen ja kärjistyminen sulatti liian paljon kasaan hahmosta jo ennen peliä. Nämä olivat minusta tai muista riippumattomia asioita, sellaisia joita ei olisi voinut muuttaa mutta joihin tiedän jatkossa pyrkiä ennakoimaan ainakin jollain ajatuksen tasolla. Sain kuitenkin niin paljon irti pelistä että olen loputtoman onnellinen että olin kokonaisuudessa mukana. Ja voi luoja mitä proppeja pelaajilla oli.. huh huh! 
Kaikki kunnia mun proppauksesta hienoimmalle, eli takille jonka ystävä teki mittatilauksena. Kunnia myös kuvaajalla Tuomas Puikkoselle joka onnistui ottamaan mielettömän upeita kuvia pelistä.
They are gorgeous.. <3
Jostain syystä en saanut Tuomaksen sivua linkattua tähän mutta kysyttäessä sen hyvin mieluusti jaan. 
Veszistä voisin kirjata erikseen pienen pätkän blogiin vaikka debsu ei valmis olekaan. Jotain fiilistelyä hahmon puitteissa. Tämä drow - hahmo jää ikuisesti mieleeni.
Tässä nyt toistaiseksi tämän vuoden larppihistoriaa.. tähän saakka. Onneksi (vasta).



- Sirian

lauantai 2. tammikuuta 2016

Story nostalgiaa vuoden takaa..

Mukavaa alkanutta vuotta 2016.

Marski kaipasi minua palaamaan Tolkienin maailmaan, meidän peliimme, joten täytyi ihan ottaa asiaksi ja lukaista hieman vuosi sitten viserrettyä peliä.
Omalla tavalla on nostalgista lukea omaa kirjoitusta - mutta jokainen, joka kirjoittaa enemmänkin ymmärtää miten tuskaisaa se voi myös olla. (jopa paikoittain hyvin koomista)
Tietysti jos kyse olisi jostain muusta kuin storytelling - kirjoituksesta, voisin kirota virheitäni ja kieltäytyä jopa lukemasta, mutta fiiliksessä kun kirjoittaa niin ei jaksa välittää. <3

---

[3.1.2015 10.56.30] Sirian Black:

Vihermetsä oli Synkmetsäksi nimeltään muuttunut syystä. Ruskeilta mailta Ered Mithrinille pohjoiseen saakka käsitti äärettömän paljon, mutta haltiat eivät olleet unohtaneet maitaan niiden loistossaan. Eivät niistä puista yhtään jotka pahuus oli syövyttänyt Dol Guldurista Itäraiviolle saakka. Kuolema, joka Mordorista levitti siipiään sakeni kirkkaaseen puroveteen, tarrasi kiinni lujien puiden paksuihin juuriin ja syövytti kaiken elämän ympäriltään. Se oli tauti joka imi itseensä kaiken valon ja elämän, puri läpi pienten metsäjänisten pehmeiden tassunpohjien ja orjallisesti levitti verkkojaan puiden oksien väliin tukahduttaen kaiken elävän solmuihinsa. Aikoinaan henkeäsalpaavan kauniista valtakunnasta oli kadonnut vapaus, ilma, kaikki elämä joka oli tehnyt Vihermetsästä nimensä arvoisen. Jo Oropherin aikaan haltiat olivat joutuneet siirtymään kokoajan pohjoisemmaksi omilta mailtaan. Pahuus ajoi takaa niin kuolevaisia kuin kuolemattomia ja näkymättömällä pelon viitalla se kahmi alleen kaiken.
Noitakunigas oli osoittautunut siksi pahimmaksi, jonka nimeä ei noiden rajojen sisäpuolella mainittu. Paennut, ehkä jopa hetkeksi unohdettu. Mutta pahuus joka ryömi nimettä Vihermetsän pohjoista lakea kohti ei nukkunut. Se vartoi, odotti. Keski-maan haltiat pakenivat, katosivat pikkuhiljaa eivätkä tulisi koskaan enää takaisin. Ja joka hetki maailma oli tyhjempi. Pieni pala ikuisuutta ja kauneutta hävisi ja jätti kolon jota kukaan ei koskaan enää täyttäisi. Salohaltioiden kuningas oli puolustanut valtakuntansa rajoja jo oman isänsä aikana eikä suostunut antautumaan pahuudelle. Mutta viiden armeijan sodan osoittautuessa tappiolliseksi voitoksi kuningas oli sulkenut omansa kilvellä. Salattu haltiavaltakunta oli nimensä veroinen. Se näytti kirjaimellisesti kadonneen. Eikä kukaan joka sen löysi koskaan palannut.

Mutta ajankulku ei koskaan ollut suoraviivaista ja noihin tähtiin jotka hiljalleen avautuivat kaukana tummaa taivasta vasten oli kirjoitettu tuokin hetki jolloin tuntematon, nuori teleri oli päätynyt Woodland realmin rajojen sisäpuolelle. Vartija oli kuunnellut vieraan selitystä, lauseita joiden kuuleminen oli nostattanut lukuisia kadonneita mielikuvia salohaltiassa. Eikä tuo ollut ainoa, vaan myös muihin Vihermetsän haltioihin oli tarrautunut tuo kyltymätön äänenvirta joka ahmaisia alleen ja kietoi lämpimin vesivirtauksin kuulijat lähemmäs. Niin oli aika vienyt Salohaltiat omien rajojensa turvaan ja suojaan että ihmeistä suurin oli tuo teleri joka kertoi Lännestä ja sen tarinoista.

Lumi oli heittänyt peittonsa vasten Vihermetsän puiden latvoja ja oksia. Se notkisti oksista ohuimpia, painoi ne kylmällä syleilyllä alemmas ja sai pieniä kiteitä varisemaan alas metsään. Iltaan painuva taivas oli pilvetön. Raameina kaukaiselle, tummalle tähtitaivaalle olivat nuo valkoiseen lumivaippaan koristautuneet jykevät puut joiden oksille lukuisat haltiat olivat kiivenneet. Valkoisia olivat pienet kuurankukat jotka pysyivät tiukasti kiinni puiden runkoja, kiemuraisia oksia ja ikivihreitä lehtiä vasten. Ne värittivät vihreää metsää timantikirkkaalla säihkeellä, tuolta kaukaa ylhäältä tippuneina tähtilapsina, eivätkä suostuneet sulamaan pois. Ilta oli tuuleton. Vaisuina pieninä, kylminä henkäyksinä kävivät vireet pohjoisesta ja heittivät vuorilta lisää tähtipölyä joka lumekiteinä laski alas valtakuntaan. Salohaltiat olivat pukeutuneet hopeaan, kunnioituksena ensimmäisille jotka rakkaudesta oli luotu. Tähtiin rakastuneet, niiden loputtomasta loisteesta luodut ja niiden iättömyyteen samaistuneet eivät koskaan lakanneet juhlimasta muistoja jotka muutoin olisivat kadonneet elämänvirtaan. Se oli ikuisuuden tunne, oleminen ja olemattomuus joka oli läsnä. Ja nyt, tummentunut taivas avasi näkymän joka oli kauniimpi kuin yksikään aiemmin.

Auringon valo hellitti, antoi tilaa pimeydelle joka tällä kertaa ei ollut pahuutta. Se oli tähtien loistoa, valoa joka oli kaukainen, viiltävän kylmä, mutta rakastava. Mereth nuin Giliath oli kunnioitettu juhla tähtien lapsille, niitä alati rakastaville ja niiden muistoista rakentuneille. Tuona iltana vain tähtien valo oli se joka laski alas kuningas Thranduilin valtakuntaan, muuta ei kaivattu, muuta ei haluttu. Ja sen valon alla juhlittiin. Laulettiin heistä jotka ensimmäisenä oli luotu ja tanssittiin, nojattiin puiden oksia vasten korkeimpien Vihermetsän puiden latvoissa ja muisteltiin pitkän ikuisuuden hetkistä jokaista. Ja nuo tarinat olivat rakkaita Salohaltioille. Mutta jossain vaiheessa ne olivat muistoja heidän kuninkaalleen, joka tuhansia vuosia enemmän oli maan tähtien alla astellut.

---


Jatkan sairastelua ja siirryn dokkareista fantsuleffoihin.
Viikonloppuja!


-S.B





sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Vuoden 2015 larpit, kooste ja plussat

Kas niin, vuosi 2015 oli hyvin larppirikas ja hahmoiltaan antoisa.
Pelit tyyliltään hyvin erilaisia hahmoja, myös itse larpit olivat hyvin erilaisia.
Ensivuonna tuskin tulen pääsemään näin moneen peliin, mutta tiedossa on näillä näkymin 3 varmaa peliä - 3 epävarmaa ja 2 sellaista joihin odotan vielä jatkoa ensivuodelle. Toki, koskaan ei tiedä miten asiat saattavat muuttaa suuntaansa vuoden varrella.

Listasin pelit ja hahmot joissa larppasin tämän vuoden aikana, taitaa olla jopa aikajärjestyksessä.
Lisään pelien alle fiilispohjaisesti asioita jotka jäi positiivisessa mielessä muistikuviin.
Plussaa tietyille pelaajille.



Bravobeach, Shian Kinnen. 
- Aloitus saa suuresti plussaa. Teloitus heti alkuun asetti raamit vankilan toimintatavoille.
- Lähikontaktit toimivat, taitavien pelaajien kanssa oli suunnaton ilo kieroilla peli omaan suuntaan.
- Hyvä hahmo josta sai paljon pelattavaa myös muille pelaajille.
- Pelaajille plussaa: Rolf, Arttu.


Merirosvopoukama REPLAY, Alexis.
- Yksi parhaimpia hahmoja 13v larppiuran aikana.
- Juonikuviot ja muiden pelaajien hajoittaminen pelin aikana.
- Aarteen etsintä - sen löytyminen ja ennen kaikkea eeppinen kirouksen purkaminen jossa sai irrotella ihan kunnolla + repiä irti miehistöstä todellista epätoivoa.
Pelaajille plussaa: Valtteri, Merli.

KUVAN OTTANUT: Satu Kylmämetsä









Malesian Tiikeri Heimoveljet, Acoose.
- Acoosen pelaaminen on aina yhtä suuri nautinto. <3
- Hahmon suunta pelijatkumossa oli päänsisäisen pelaamisen multihuipentuma.
- Rituaali, pattitilanteet, muiden hahmojen hajoittaminen pelin aikana.
Pelaajille plussaa: Tiikerit kaikki. ja NPC-posse.

KUVAN OTTANUT: Kaisa Vainio



Evil's Playground Origins, Miron Dimitriev.
- Hahmon päänsisäinen helvetti.
- Loistava PJ-work.
- Äärimmäinen mindfuck joka repi hahmoa pelin aikana kahteen täysin eri suuntaan.
Pelaajille plussaa: Hanna, Tomi, Katri, Valtteri.


Out of the Darkness, Rad.
- Teinihelvetin multihuipentuma.
- Tunnelma.
- Eläytyminen, tunnesotkut, menettämisen tuska.
Pelaajille plussaa: Jenni, Johanna.
KUVAAJANA: Sanna

Kivikon Kartanon Halloween, Hugo Kuusela.
- Pelipaikka.
- Kuvaaja.
- Aikalailla täydellinen Halloween larppi.
- Puoli NPC-pelaaminen. Kauniit ja Rohkeat - draaman luominen.
- Kummitteleminen.
Pelaajille plussaa: Nonna.

KUVAN OTTANUT: Tuomas Puikkoinen


BHH Halloween peli, Arman.
- Hahmon prosessointi, miitit, syventyminen, fiilistely.
- Tunnepitoiset kohtaukset pelissä.
- Henkilökemiat.
Plussaa (ja paljon): Aiko. Emmi. Neko.




Steamjazz Syyshäät, Killian Mason.
- Hankala ja haastava hahmo.
- Hyvin mielekäs ja rikas pelimaailma.
- Asetelma, mahdollisuudet, jatkumo.
Pelaajille plussaa: Laura, Mikki, Johanna. (Lisäplussaa Johannalle myös hahmosta)

KUVAAJANA: Leena Heikkinen











Mehtäperän keskitalvi, Rimpi Menninkäinen.
- Tunnelma. Tarinatuokio.
- Hahmoasetelma. Hahmoon syventyminen ropen ja googledocin avulla.
- Eläytyminen, tunnekuohut, ristiriidat, lopputulos.
Plussaa pelaajille: Elisa, Hanna, Tero, Elina.

KUVAAJANA: Ulla Hämeenaho





tiistai 8. joulukuuta 2015

Hahmon ihon alle + viikonlopun hahmo

Viikonlopun peliä varten olen yrittänyt syventää otetta hahmoon jonka pelaaminen on todella uutta minulle. Pyrin löytämään tyylin jolla pelata synkkää mytologista hahmoa johon kaipaan ujuttaa oman visioni.
En siis mielikuvia, jotka syntyvät sanasta 'menninkäinen' vaan siitä mielikuvaa joka minulla tuli hahmostani ennen kuin kuulin sen olevan menninkäinen.
On ollut mielenkiintoista miten erinlaisia selityksiä tälle mytologiselle olennolle netistä löytyy. Tontuista paholaisen apulaisiin, ihmisten ystävistä yksinäisiin yön vartijoihin.

Jotakuinkin omat visioni näistä olennoista ovat hyvin ristiriitaiset yleisen ajatusmallin kanssa, toki joitain samoja viittauksia on. Kävin ajatuksissani läpi monia eri olentoja joista halusin muokata sopivan hahmon itselleni, sellaisen joka kuitenkin ajaa rodun / olennon yleistä kuvausta.
Se mikä tekee mukavan haastavan tilanteesta on, että pelinjohto siis päätti hahmoni rodun ja asetteli alustavan rungon, mutta hahmon kirjoitin itse. Työstin hahmoa googledockin kautta myös fellow-larping kaverin kanssa joka pelaa pelissä saman rotuista olentoa.

Lähdin työstämään hahmoa siis rodusta käsin, koska se on pelin teemana hyvin tärkeä. Se, miksi hahmo toimii miten toimii on äärimmäisen olennaista jopa rodun myötä. Miten menninkäiset liikkuvat? Mikä erottelee menninkäisen ihmisestä tai eläimestä?
Omissa mielikuvissani menninkäinen on olento joka on osaksi ihminen, osaksi eläin.
Hahmon arvoihin, moraaliin ja kommunikointikykyyn vaikuttaa olennaisesti se missä ympäristössä on elänyt.
- Onko ympärillä ollut paljon muita, onko ruoasta tarvinut tapella? (Miten hahmo mahdollisesti suuren joukkion keskellä hahmo näyttäytyy. Jos on valmiina ruokaa tarjolla, onko siitä tarvetta tapella, kahmia ja ahmia ehkä? Jättää syömättä kokonaan?)
- Onko tarvinut metsästää yksin vai onko ruoka ollut valmiiksi syötävänä? (Jos hahmon on tarvinut itse metsästää ruokaa, on ruoasta pidettävä kynsin hampain kiinni)
- Onko ollut joku joka on antanut oman mielipiteen siitä mikä on oikein ja mikä on väärin? (Hyvän ja pahan ajatus saattaa tulla hahmolle esille ehkä vasta ensimmäistä kertaa pelissä. Mahdollisesti ajatus on jo otettu esille aiemmin mutta sen puntari on heilunut vakaasti. Jos hahmo on elänyt kauan yksin, on selkeää että konfliktitilanteita tulee kun pelissä punnitaan moraalikysymyksiä.)
- Onko edes tarvinut käyttää sanoja, konkreettisia lauseita pitkään aikaan vai onko hahmo asunut yksin niin kauan ettei enää osaa kunnolla kommunikoida? (Huomattavasti pelattavaa. Niin konkreettisesta eläytymisestä avoimiin ristiriitoihin. Väärinymmärrykset pelissä tuovat hienoja kohtauksia. Eläytyminen ja riskien ottaminen sillä kustannuksella että joku ymmärtää hahmosi täysin väärin.)

Olen tullut siihen lopputulokseen että mitä paremmin hahmon ihon alle pääsee jo ennen peliä, sitä uskollisemmin hahmoa kykenee pelaamaan. Kävelytyylistä yleiseen kommunikoimiseen, ennen kuin tullaan siihen pisteeseen että ollaan lähikontaktien kanssa kasvokkain ja mietitään miten hahmo suhtautuu toiseen hahmoon.

Kokeilumuotoisesti kysyin tulevan pelin hahmoni lähikontaktilta haluaisiko hän kokeilla ropettaa kirjoittamalla hahmoja ennen peliä. Tätä olen toki harrastanut usein pelin jälkeisissä aftertunnelmissa, mutta en ennen peliä. Täytyy myöntää että pidän tästä oikein paljon. Kirjoittaminen hahmosta, ajattelutavasta, liikkumisesta, arvoista ja niistä pienistä oudoista tavoista jotka eivät varmasti pelissä oikein muille avaudu - niistä tulee todella arvokkaita itse pelissä. Olin onnekas ja kontaktini oli hyvin mielellään ideassa mukana. Ja täytyy nyt kyllä myöntää että on ollut mielettömän hieno ja toimiva idea.

Jossain vaiheessa olen huomannut että tavallinen hahmoprosessi ei enää omalla kohdallani riitä. Syventyminen hahmon ihon alle on ollut viimeisen kahden vuoden aikana hyvin intensiivinen prosessi joka on kieltämättä toiminut kokoajan vain paremmin. Mitä vähemmän tarvitsee ajatella hahmon tekoja itse pelin aikana, sitä luontevammin pystyy eläytymään ja toimimaan pelissä. Tässä asiassa auttaa hyvin paljon se, miten hyvin on tutustunut ennen peliä lähikontakteihin.
Nykyisin tämä on helpompaa, sillä jossain vaiheessa larppiscenessä on tullut vaihe joka painottuu rohkeasti hahmojen kontaktoitumiseen ja syventymiseen. Kehitellään työpajoja, ropetetaan, kirjoitetaan dockiin ajatuksia ja mahdollisia juonikuvioita. Puhutaan avoimesti hahmoista ja heidän toimintamallista.

Jahas. Istun sitten lapikkaat jalassa läppärin edessä vielä näin 2h myöhemmin siitä pisteestä kun aloin katselemaan proppeja.

Tässä tätä, jatkoa myöhemmin.


- S B









keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Karvaa, luuta, korvia, kynsiä, mustaa hammaslakkaa..

..nähtäväksi jää mitä tästä vielä syntyy.
Visiot vielä vaiheessa, mutta jotain mielenkiintoista ainakin on luvassa.

Maalattavaa on kieltämättä.
Josko vaikka huomenna.

Työ haittaa harrastuksia, kuten yleensä.

Se mikä on järisyttävän mielenkiintoista on miten ihmisen
pää toimii. Allekirjoittaneen ajatukset siintää kaikkialla maan
ja taivaan välillä.
Välissä pikkujoulupelissä, sitten Jokisillan Majatalon hahmossa, takaisin pikkujoulu peliin, hetki kirjoitusta omaan larppiin, Jokisiltaan, Old towniin, pikkujouluun.. jne. The road goes ever on and on.



Huomasin muuten että mulla on kolmen viikon sisällä kaksi lippua
Ouluun mutta ei yhtään takaisin. ;)

Mmm. Mutta. Yksi asia kerrallaan. Odotan nyt ensisijaisesti tätä
pikkujoulupeliä ja ennen kaikkea sitä että pääsen ensin ropettamaan
hahmollani.

Miten hienoa.. ah. <3

Mukavaa ja visiorikasta keskiviikkoa.

-S.B

perjantai 27. marraskuuta 2015

This time in english. The last game 2015 and deadlines.

Okay, since someone already asked if I'd write in english - here it is. (pst, mind your business and please pay no attention if there are some spelling mistakes, thank you.)
For the future - just so everyone knows - I will mostly write in Finnish, but if I do get requests I just might blog in english too at times.

Wow, it has been a tough week. I've hardly had any time to do my 'normal' things as writing characters or story (or answering to my storytelling friends) but seriously, I've had five evening shifts and I have felt exhausted. But weekend is here and I have this awesome bottle of cider! ->

Then again, I have had a wonderful friend with me. A friend (fellow larper) from Oulu and we have had some very special conversations in the evenings, also at morning before I go to work.
Times seems to fly when you have interesting conversations - even more quickly when those conversations are about larps, characters, writing, music, reading.. but of course also about some other things too.

Well now, the thing is that I have some serious deadlines at my doorstep.
I wanted to write more, plan more, contact more, plot more.. but time is not on my side this time. This is the point where I have to say, yea.. there's just not enough time in the world for me.
Anyway.
The next and the last larp for this year will be in Oulu. A sort of 'ending' for my larp year 2015.
(I will come back to all my larps 2015, in another blog.)
The game is called 'Mehtäperän keskitalvi - larppi' and it's more or less about celebrating Christmas or Midwinter. As always I have tried to focus on what to get from my character and it is (of course) easier as I have wrote my own character. Then again, I always wish to bring something new - or get something new from every game and this time - for this game - I suppose I will point more on acting than on plots.
As for last year Christmas game, I also focused more on bringing game for others and challenge myself more as acting. Love challenging myself and love mixing up things, bringing more game for others. (picture from last year's game)

Feels funny but this is the first time - during my 13year larping 'career' - I will play something almost an animal. My character will be 'menninkäinen' - just google it my english readers, but I have spiced up a little. Made a bit more rough, a bit more on the edge, more darker, something to fear of. More of gnome - style (in props). With the sharp points, edges in their face, maybe some slow moves.
I can't wait to play all the mixed up things I know there will be. More or less I will try to find a way for my character to walk differently, act more less talk - style. As this fantasy (in the game) is more softer, a children - style from a storybook, so yes.. the pure evil that I have planned for My drow- character for Jokisillan Majatalo will not do. ;)

Ah time run.. and I have warm sauna and cold cider waiting.

Will continue later.
Have a nice weekend all.

Visions about the character - couple random pictures (not mine, from pinterest) ->

 




S.B








keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Pieni Pinterest päivitys

Jumankeisari miten hieno paikka.

Olen aikoinaan jo vuosia Tumblr rullannut ja sitä tulee jonkun verran sillon tällöin käytettyä.
Mutta se, miten se eroaa Pinterestistä on visioiden laatikoiminen omiin bokseihin.
Pidän siitä että voin asetella juuri kyseisen hahmoni mielikuvia siihen yhteen kansioon.
Ja yllätyin myös musiikkikansiosta. Sellaista vaihtoehtoa en ole vielä ottanut käyttöön, mutta selkeästi moni on.

Kuvien ja visuaalisuuden merkitys kirjoittamisessa on äärettömän suuri.
Ei vain ideoiden kehittämisessä vaan myös niiden tukemisessa.
Käytännössä visiot ovat jo päässäni, mutta kaipaan syvennystä esimerkiksi liiketapaan, eläytymiseen, siihen miltä jokin vaate tuntuu hahmon päällä, mitä mieltä hahmoni on suurista elementistä elämässä.

Toki myös olennaista pelimaailman aikakauteen liittyen, kuvat ja miksei myös giffit (joita häpeilemättä tuijotan usein) notkistavat makeasti mielikuvia. Fantasiamaailmaan ihanan karun inhorealismin yhdistäminen on suurin intohimoni.


https://www.pinterest.com/sirianblack/


- S.B